Otsake kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuhatta sanaa minulla ei ole edes antaa, mutta jokunen ainakin... On todella vaikeaa elellä, kun elämä on sellasta vuoristoratamaista. Ensin epäonni, sitten onnen pilkahdus, jota seuraa suru ja epäonni. Taas. Mutta mentaliteetti päässä on lujittunut ja sitä myötä tämä tyttönen kyllä jatkaa eteenpäin. Lainoissa ja parisuhteissa sekä erityisesti veloissa painiminen on vienyt yöunia, liikaakin. Aivan liikaa. Ne ovat myös jollain tapaa opettaneet, mutta energiaa ei ole turhan paljon nyt - eikä varmaan vielä ensivuonnakaan, tai ainakin siltä tällä hetkellä tuntuu. Yö tuli valvottua, joten siksi raapustan varhain aamusta tekstiä blogiin, jonka lukijamäärä on pieni, mutta olen huomannut, että jokunen siellä on. (En laske robottilukijoita, vaan suomalaisia ihmisiä ihan vain tiedoksi).
Päätän kuitenkin tekstin, kierin kurjuudessa, mutta ehkä vain tänään ja kohta kaikki on paremmin? Blogiin on helppoa purkaa sitä pahaa oloa, jota kyllä löytyy. Jatketaan jollain tavalla eteenpäin.